Tulipa mieleen eräs sattumus muutaman viikon takaa. Autoon tuli keski-ikäinen mieshenkilö, joka alkoi heti mainostaa myyneensä tämän auton taksiksi. Minä myötäilen ja nyökyttelen, mies tuntuu olevan sen verran itseään täynnä että turha alkaa taistelemaan ;) Maksun jälkeen saan käsisuudelman "kiitokseksi". Just joo..

Myöhemmin yöllä samainen mies soittaa hakemaan ravintolasta kotiin. Menen noutamaan miehen, ja matka sujuu samaan tyyliin kuin alkuillastakin. Perille päästyämme mies maksaa kyydin ja on jo nousemassa autosta kun yhtäkkiä istuukin takaisin, laittaa vasemman kätensä niskani taakse ja alkaa vetää päätäni omaa päätään kohti, huulet törröllään. Selkeästi aikomuksenaan suudella.. jotain muutakin kuin kättä!! Oikea käteni on koukussa välissämme ja työnnän kyynärpäälläni miehen päätä kauemmas, mutta tämä valopää vain yrittää ja yrittää.. Vihdoin havahdun sen verran tyrmistyksestäni että saan karjaistua "ULOS!!" Mieskin havahtuu ja alkaa pyydellä anteeksi "Voi anteeksi, tää oli tosi tyhmä juttu, anteeksi, olinpa mä tyhmä..." Minä toistan kehotukseni ja toivotan hyvää yötä. Jessus, kaiken näköisiä pölhöjä sitä sitten onkin liikenteessä..

Sattumus muistui mieleeni, koska näin kyseisen miehen tänään -ja hän ei kehdannut edes päälle katsoa kulkiessaan ohi. Mahtaa miestä hävettää ;) (JA saakin hävettää..)

Ilta alkaa "lupaavasti", pari tuntia istuskelen kämpällä ennen ensimmäistä kyytiä. Ja se onkin sitten ns. "epävarma" kyyti, tietyltä asiakasryhmältä kun ei tiedä saako rahojaan koskaan.. No, poikkeus tällä kertaa ja jannulla oli kuin olikin rahaa! Ihanaa ;) Seuraavaksi noudan erään vakioasiakkaan keskustaan hänen kotoaan n. 20km päästä keskustasta. Vaihdamme kuulumisia ja matka kuluu vitsaillen ja naureskellen. Ja taas kämpälle istuskelemaan ja odottamaan. Ei millään uskoisi että on viimeinen viikonloppu ennen joulua kun paikallinen ravinteli on auki!

Ensimmäisen baarin sulkiessa ovensa on nähtävissä pientä ruuhkanpoikasta, puoli tuntia saa ajaa yhteen soittoon mutta sitten taas kylä hiljenee ja kokoonnumme jonoon ravintolan eteen. Seisoessani auton vieressä tupakalla, nuori mies tulee juttelemaan.
Mies: Ketä me odotetaan?
Minä: Teitä!
Mies: Ai meitä? Mihin me ollaan menossa?
Minä: Ei oo kuule yhtään väliä, mihin sä haluaisit mennä?
Mies: Tuonne naapurikuntaan, lähdetkö?
Minä: Sopii mulle, mennäänkö heti?
Ja niin mies hakee takkinsa ja kaverinsa narikasta ;) ja miehet hyppäävät autoon. Minä ajelen sumuisen metsätaipaleen (30km pelkkää metsää, metsää ja vielä kerran metsää), mutta tylsää ei ole kun miehiltä tulee juttua koko ajan ja nauramme vatsalihakset kipeiksi. Pientä flirttiäkin on ilmassa.. Piristävää! Takaisintulomatka ei olekaan sitten yhtään piristävä, sumu tihenee niin että pitkillä valoilla ei näe mitään. Ajelen hissukseen takaisinpäin, tuolla välillä kun on tosi paljon hirviä ja lyhyillä valoilla näkyvyys on olematon.. Ehjänä päästään kotiin ja takaisin ravintolan eteen jonoon.

Muutamaa kyytiä myöhemmin autoon astuu nuori pariskunta, joka haluaa keskustan alueelle (kotiinsa siis). Perillä höylätään kahta eri Visa Electronia, mutta kummallakaan ei ole kympin vertaa rahaa! Ja taskuistakaan ei löydy kuin 5 euroa kolikkoja. Itsekseni kiroillen alan kirjoittaa laskua jäljelle jääneestä viidestä eurosta. Voiko turhempaa olla.. Seuraava kyyti jatkaa samaa kaavaa, kyytiin tulee pariskunta ja yksinäinen mies. Pariskunta haluaa ensin kotiinsa, ja siinä vaiheessa yksinäinen mies huomaa ettei hänellä ole rahaa! Kotiin pitäisi päästä, eli vielä n. 15 euroa pitäisi olla rahaa. Kinuaa aikansa kyydissä olleelta pariskunnalta rahaa, mutta kun sitä ei tule niin kääntyy minun puoleeni. Rouvalla on kuulemma kotona rahaa, tai jos ei ole niin hän tulee seuraavana päivänä hoitamaan. Minulla hirttää sen verran kiinni että totean, että miehen on paras nousta pois autosta, minulla ei ole lupa tehdä velkakyytejä (niinkuin ei olekaan). Mies toimii aina samalla tavalla, ja käy toki seuraavana päivänä hoitamassa asian, mutta silti. Kyllänsä hiljainen ilta (=rahaa ei tule) ja sitten pitäisi vielä ajaa velkakyytejä? En jaksa ruveta sellaiseen, jos taksiin nousee niin pitää olla rahaa! Eihän ruokakaupastakaan mennä hakemaan maitopurkkia jos ei ole rahaa, "mä tulen huomenna maksamaan". Argh...

Isäntä soittaa puoliltapäivin perjantaina, voisinko tulla ajoon kun hänelle tuli yllättävä meno? Minä lupaudun, rauhallinen kauppojen kiertelypäivä (jouluostokset) vaihtuu pikakäyntiin kahdessa marketissa ;) Taivaalta tulee vettä, räntää, vettä, räntää, vettä.. Auto on kattoa myöten kurassa, huuhtelen sen painepesurilla (pesusta kun ei olisi mitään hyötyä). Ja kas -ensimmäinen kyyti muutaman kilometrin päähän keskustasta -viimeiset 3km hiekkatietä, joka on sateen pehmittämä.. Vauhtia 45km / h eikä tahdo ojien välissä pysyä kun tie vie autoa. Hengissä selvitään mutta auto on taas kattoon asti kurassa...

Hiljaistakin hiljaisemman illan pelastaa viidenkympin kyyti naapurikaupunkiin. Fiksu, lähes selvinpäin oleva asiakas menee paikalliseen tanssiravintolaan ja saan ravintolasta vielä jatkokyydin paikkakunnalle. Puolen tunnin kotimatkan aikana ehtiikin sitten kääntää nupit kaakkoon ja nauttia kilometreistä :) Asiakas otti vielä käyntikorttini ja lupasi soittaa kun on tulossa kotiinpäin. Meillä ei tapahdukaan sitten yhtään mitään - toisessa baarissa on kaksi ihmistä ja toisessa kolme.. Keittelemme kämpällä kahvit työkaverien kanssa ja nautimme jonkun asiakkaan tarjoamista joululeivonnaisista. Illan saldo: 12 kyytiä, 230 kilometriä ja kassa reilu 200e. No, olipahan ainakin aikaa katsoa televisiota ;)

Lauantaiaamuna silmät ei ole vielä kunnolla auenneet kun auton puhelin soi ensimmäisen kerran. Käyn viemässä yhden mummun linja-autolle ja palaan takaisin sänkyyn viettämään laatuaikaa itseni (ja koirani) kanssa. Autolle jälleen huuhtelu ennen työvuoron alkua ja suunta kämpälle. Ilta alkaa ihan yhtä hiljaisena kuin eilinenkin. Kahvia kuluu, nyt vain ei ole leipomuksia :) Yksi työkaveri tuo ulkotulen pihalle, se näyttää lähinnä koomiselta vesisateessa loimutessaan. Autoja on taas enemmän kuin tarpeeksi, pitävätkö firmat enää ollenkaan pikkujouluja? Vai kuolevatko juopot sukupuuttoon? Haen illan ensimmäiset asiakkaani pois baarista. Kaksi pariskuntaa, ensimmäinen jää keskustan laidalle ja maksaa puolet lähtömaksusta + kilometrit siihen saakka. Toisen pariskunnan rouva (tukevasti juovuksissa) innostuu avautumaan: "Joo lähde vain maksamatta. Ei tarvi maksaa, kyllä me maksetaan kaikki. Miten taksikuskikin voi päästää tuollaisen ihan läpi käsien, jättää kaiken toisten maksettavaksi. Kyllä huonoja kuskeja nykyään." Käännyn takapenkkiä kohti ja kysyn: "Anteeksi, nyt en ymmärrä? Tämä ensimmäinen asiakas maksoi oman osuutensa, noin puolet mittarihinnasta tähän saakka." Nainen vielä jatkaa: "No hyvä, minä jo ajattelin että sinä annat sen lähteä maksamatta kun tunnet sen, kun ei teistä ikinä tiedä.." Kiva, kiitos.

Seuraava asiakas, keski-ikäinen miesa kysyy autoon istuttuaan: "Onko sulla edes ikää??" Ei tokikaan, ei kai tätä kortilla (eikä varsinkaan iällä!) ajeta, tottahan tänne voidaan ottaa rattiin kuka vain.. Huokaus. Hiljaiselo jatkuu. Ensimmäisen baarin sulkiessa ovensa tilanne kuitenkin äkkiarvaamatta leviää käsiin. Päivystäjä soittaa vartin välein ja tarjoaa aina kahta kyytiä kerrallaan - keskimäärin siis kolme kyytiä jonossa. Yhdessä osoitteessa on jo auto käynyt, mutta ketään ei ole tullut - ja sitten on soitettu uudestaan että miksi taksi ei tule... Minä tööttäilen pihassa mutta edelleenkään ei reaktiota. Pian pihaan ajaa auto, talon isäntä ja emäntä (kuskiksi herätetty) olivat jo vieneet kaverin kotiin!! Kiroan itsekseni, mutta asiakas alkaakin kaivaa lompakkoa esiin ja pahoittelee kovasti turhaa käyntiä. Saan lähtömaksun + odotusajan ja toivotan iloisena hyvää yötä :) Seuraavassa osoitteessa käykin sitten huonommin: talo on pimeä ja ketään ei näy. Hienoa. Onneksi osoite oli matkan varrella edellisestä osoitteesta keskustaa kohti tullessani, joten en hukkaa montaa minuuttia vaan suuntaan seuraavaan kyytiin. Kaksi tuntia ajetaan tuli hännän alla, vihdoin valomerkin aikaan pääsen paikallisen ravintolan eteen valmiina kuuntelemaan asiakkaiden valitusta siitä, miksi takseja ei ole. Hämmästys on suuri: kukaan ei tarvitse (vielä) taksia!

Heitän muutaman pikkukyydin kylällä, ja sitten autoon istuu pari nuorta jätkää. Osoite on noin 30km keskustan ulkopuolella, ja kellokin on jo sen verran että taitaa olla illan viimeinen kyyti. Matkaamme määränpäätä kohti vitsaillen ja naureskellen, puoli tuntia kuluu nopsasti ja pojat jättävät tippiä melkein vitosen! Hyvillä mielillä kääntelen takaisin keskustaan, käyn tarkistamassa että baari on tyhjä ja suuntaan sitten kotiin, samaan aikaan aamupostin kanssa..

Perjantai-ilta alkoi sujuvasti pikkujouluruuhkalla: kymmenen tilausta puolen tunnin sisään ja kaikki pitäisi ehtiä ajaa. Siihen vielä päälle muutama "viime hetken soittaja" ja soppa oli valmis. Saatiin kaikki suurin piirtein ajoissa pelipaikalle mutta tiukkaa teki. Tälläisinä hetkinä saisi olla enemmänkin takseja.. Myös meidän taksikuskien puolesta.

Positiivistakin "sattui": vastaanotin kyydin "huonolta" asuntoalueelta. Lähdin matkaan hiukan epäröiden ja valmiiksi v*ttuuntuneena, näistä kyydeistä jää usein rahat saamatta. Tunne vain vahvistui, kun autoon kiipesi kaksi vähemmistön edustajaa. Tällä kertaa kuitenkin onnisti: asiakkaat käyttäytyivät ERITTÄIN fiksusti ja kyytikin tuli maksuun, jopa tippien kera! Ei saisi yleistää...

Vähän ennen baarin sulkemisaikaa otin kyytiin kaksi pariskuntaa. Matka suuntautui ensin jokusen kilometrin kaupungin ulkopuolelle, missä ensimmäinen pariskunta jäi pois kyydistä. Tässä vaiheessa minulla oli jo toinen kyyti jonossa kaupungilla odottamassa. Ensimmäinen pariskunta maksoi oman osuutensa, ja toisen pariskunnan (jonka siis piti jatkaa matkaa) nainen hyppäsi myös autosta ulos - ja nurkan taakse oksentamaan. Sinänsä hienoa, että oksennus jäi kaverien pihaan eikä minun autooni, mutta aikaa meni melkein vartti ennenkuin nainen selvisi takaisin autoon.. Matka jatkui, toiset kymmenen kilometriä, ja sitten vauhdilla takaisin kaupungille hakemaan seuraavia asiakkaita. Takapenkki oli märkä edellisen asiakkaan jäljiltä (pyörinyt ilmeisesti lumihangessa oksentaessaan), ja tottakai asiakkaita oli niin paljon että jonkun oli pakko märkäänkin kohtaan istua. Pahoittelin kovasti tapahtunutta eikä asiakas kovin pahoillaan ollutkaan, ymmärsi asian. Onneksi..

Kaikenkaikkiaan melko positiivinen vuoro, tälläistä kun olisi aina! :)

Meillä on pikkukaupunki, jossa on arkisin keskustan "tolpalla" (ei meillä muuta tolppaa olekaan ;)) kuusi autoa (+kaksi vapaalla) ja viikonloppuisin yksi kylätaksi tulee avuksi eli seitsemän autoa (+kaksi vapaalla). Joskus autot loppuu kesken jo ennen puoltayötä ja joskus taas meitä on liikaa..

Kuten viime lauantaina. Isäntä toi auton minulle klo 16 aikaan ja minä suuntasin puoli kahdeksan maissa kämpälle (siis "tolpalle" ;)). Kolme autoa ennen minua. Ensimmäinen vastasi kämpän puhelimeen vähän ennen kahdeksaa, toinen puoli yhdeksän aikaan ja kolmas ennen kymmentä. Minä olisin siis nyt keulalla, saisi puhelin soidakin.. Seuraavan kerran puhelimen soidessa tuo ensimmäinen jamppa (joka siis oli ollut kyytillä kahdeksalta) hyppää ylös sohvalta.
Työkaveri: "Ei kun mun vuoro!"
Minä: "Miten niin?"
Työkaveri: "Mä olin täällä jo kun sä tulit!"
Minä: "Joo, mutta sä kävit kyytillä sen jälkeen.."
Työkaveri: "En oo käyny, en varmasti ole. En ole käynyt missään seitsemän jälkeen!"
Minä en jaksa enää tapella (miehet.... :)) ja sanon että työkaveri voi mennä sille kyytille. Sen verran olen saanut hänet sekaisin, että hän ei enää muista osoitetta mihin oli menossa.. Hih ;)

Puhelin soi pian uudestaan ja nyt minä SAAN vastata. Asiakas tilaa taksin osoitteeseen xxxxxtie 8, minä kiitän ja lähden menemään. Päästyäni pihaan työkaveri soittaa: "Joo kyllä sä olit oikeassa, oli se sun vuoro, olin mä käynyt kyytillä, anteeksi kamalasti.." Huoh. Ko. herrasmies on tunnettu siitä, että alkaa olla jo pikkuisen liian seniili näihin töihin. Vihdoin talosta, jonka pihassa seison, tulee joku ulos (mittarissa jo 10,40€). Mies tallustaa ikkunani viereen ja avattuani ikkunan kysyy: "Mitä etsit?" "Tänne tilattiin taksi", minä selitän pahojen aavistusten vallatessa mieleni. "Ei tänne ole mitään taksia tilattu", mies toteaa ja kävelee sisälle. JJJEEEESS!!!! Tämähän alkaa todella lupaavasti.. Huokaisen, peruutan pois pihasta  ja päätän käydä kotona.

Myöhemmin illan aikana selviää, että osoite olisikin ollut xxxxtie 18, asiakas vain luuli olevansa toisen tuttavansa luona (joka siis asuu tuossa numerossa 8 samalla tiellä).