Isäntä soittaa puoliltapäivin perjantaina, voisinko tulla ajoon kun hänelle tuli yllättävä meno? Minä lupaudun, rauhallinen kauppojen kiertelypäivä (jouluostokset) vaihtuu pikakäyntiin kahdessa marketissa ;) Taivaalta tulee vettä, räntää, vettä, räntää, vettä.. Auto on kattoa myöten kurassa, huuhtelen sen painepesurilla (pesusta kun ei olisi mitään hyötyä). Ja kas -ensimmäinen kyyti muutaman kilometrin päähän keskustasta -viimeiset 3km hiekkatietä, joka on sateen pehmittämä.. Vauhtia 45km / h eikä tahdo ojien välissä pysyä kun tie vie autoa. Hengissä selvitään mutta auto on taas kattoon asti kurassa...

Hiljaistakin hiljaisemman illan pelastaa viidenkympin kyyti naapurikaupunkiin. Fiksu, lähes selvinpäin oleva asiakas menee paikalliseen tanssiravintolaan ja saan ravintolasta vielä jatkokyydin paikkakunnalle. Puolen tunnin kotimatkan aikana ehtiikin sitten kääntää nupit kaakkoon ja nauttia kilometreistä :) Asiakas otti vielä käyntikorttini ja lupasi soittaa kun on tulossa kotiinpäin. Meillä ei tapahdukaan sitten yhtään mitään - toisessa baarissa on kaksi ihmistä ja toisessa kolme.. Keittelemme kämpällä kahvit työkaverien kanssa ja nautimme jonkun asiakkaan tarjoamista joululeivonnaisista. Illan saldo: 12 kyytiä, 230 kilometriä ja kassa reilu 200e. No, olipahan ainakin aikaa katsoa televisiota ;)

Lauantaiaamuna silmät ei ole vielä kunnolla auenneet kun auton puhelin soi ensimmäisen kerran. Käyn viemässä yhden mummun linja-autolle ja palaan takaisin sänkyyn viettämään laatuaikaa itseni (ja koirani) kanssa. Autolle jälleen huuhtelu ennen työvuoron alkua ja suunta kämpälle. Ilta alkaa ihan yhtä hiljaisena kuin eilinenkin. Kahvia kuluu, nyt vain ei ole leipomuksia :) Yksi työkaveri tuo ulkotulen pihalle, se näyttää lähinnä koomiselta vesisateessa loimutessaan. Autoja on taas enemmän kuin tarpeeksi, pitävätkö firmat enää ollenkaan pikkujouluja? Vai kuolevatko juopot sukupuuttoon? Haen illan ensimmäiset asiakkaani pois baarista. Kaksi pariskuntaa, ensimmäinen jää keskustan laidalle ja maksaa puolet lähtömaksusta + kilometrit siihen saakka. Toisen pariskunnan rouva (tukevasti juovuksissa) innostuu avautumaan: "Joo lähde vain maksamatta. Ei tarvi maksaa, kyllä me maksetaan kaikki. Miten taksikuskikin voi päästää tuollaisen ihan läpi käsien, jättää kaiken toisten maksettavaksi. Kyllä huonoja kuskeja nykyään." Käännyn takapenkkiä kohti ja kysyn: "Anteeksi, nyt en ymmärrä? Tämä ensimmäinen asiakas maksoi oman osuutensa, noin puolet mittarihinnasta tähän saakka." Nainen vielä jatkaa: "No hyvä, minä jo ajattelin että sinä annat sen lähteä maksamatta kun tunnet sen, kun ei teistä ikinä tiedä.." Kiva, kiitos.

Seuraava asiakas, keski-ikäinen miesa kysyy autoon istuttuaan: "Onko sulla edes ikää??" Ei tokikaan, ei kai tätä kortilla (eikä varsinkaan iällä!) ajeta, tottahan tänne voidaan ottaa rattiin kuka vain.. Huokaus. Hiljaiselo jatkuu. Ensimmäisen baarin sulkiessa ovensa tilanne kuitenkin äkkiarvaamatta leviää käsiin. Päivystäjä soittaa vartin välein ja tarjoaa aina kahta kyytiä kerrallaan - keskimäärin siis kolme kyytiä jonossa. Yhdessä osoitteessa on jo auto käynyt, mutta ketään ei ole tullut - ja sitten on soitettu uudestaan että miksi taksi ei tule... Minä tööttäilen pihassa mutta edelleenkään ei reaktiota. Pian pihaan ajaa auto, talon isäntä ja emäntä (kuskiksi herätetty) olivat jo vieneet kaverin kotiin!! Kiroan itsekseni, mutta asiakas alkaakin kaivaa lompakkoa esiin ja pahoittelee kovasti turhaa käyntiä. Saan lähtömaksun + odotusajan ja toivotan iloisena hyvää yötä :) Seuraavassa osoitteessa käykin sitten huonommin: talo on pimeä ja ketään ei näy. Hienoa. Onneksi osoite oli matkan varrella edellisestä osoitteesta keskustaa kohti tullessani, joten en hukkaa montaa minuuttia vaan suuntaan seuraavaan kyytiin. Kaksi tuntia ajetaan tuli hännän alla, vihdoin valomerkin aikaan pääsen paikallisen ravintolan eteen valmiina kuuntelemaan asiakkaiden valitusta siitä, miksi takseja ei ole. Hämmästys on suuri: kukaan ei tarvitse (vielä) taksia!

Heitän muutaman pikkukyydin kylällä, ja sitten autoon istuu pari nuorta jätkää. Osoite on noin 30km keskustan ulkopuolella, ja kellokin on jo sen verran että taitaa olla illan viimeinen kyyti. Matkaamme määränpäätä kohti vitsaillen ja naureskellen, puoli tuntia kuluu nopsasti ja pojat jättävät tippiä melkein vitosen! Hyvillä mielillä kääntelen takaisin keskustaan, käyn tarkistamassa että baari on tyhjä ja suuntaan sitten kotiin, samaan aikaan aamupostin kanssa..