Isäntä soittaa puoliltapäivin perjantaina, voisinko tulla ajoon kun
hänelle tuli yllättävä meno? Minä lupaudun, rauhallinen kauppojen
kiertelypäivä (jouluostokset) vaihtuu pikakäyntiin kahdessa marketissa
;) Taivaalta tulee vettä, räntää, vettä, räntää, vettä.. Auto on kattoa
myöten kurassa, huuhtelen sen painepesurilla (pesusta kun ei olisi
mitään hyötyä). Ja kas -ensimmäinen kyyti muutaman kilometrin päähän
keskustasta -viimeiset 3km hiekkatietä, joka on sateen pehmittämä..
Vauhtia 45km / h eikä tahdo ojien välissä pysyä kun tie vie autoa.
Hengissä selvitään mutta auto on taas kattoon asti kurassa...
Hiljaistakin hiljaisemman illan pelastaa viidenkympin kyyti
naapurikaupunkiin. Fiksu, lähes selvinpäin oleva asiakas menee
paikalliseen tanssiravintolaan ja saan ravintolasta vielä jatkokyydin
paikkakunnalle. Puolen tunnin kotimatkan aikana ehtiikin sitten kääntää
nupit kaakkoon ja nauttia kilometreistä :) Asiakas otti vielä
käyntikorttini ja lupasi soittaa kun on tulossa kotiinpäin. Meillä ei
tapahdukaan sitten yhtään mitään - toisessa baarissa on kaksi ihmistä
ja toisessa kolme.. Keittelemme kämpällä kahvit työkaverien kanssa ja
nautimme jonkun asiakkaan tarjoamista joululeivonnaisista. Illan saldo:
12 kyytiä, 230 kilometriä ja kassa reilu 200e. No, olipahan ainakin
aikaa katsoa televisiota ;)
Lauantaiaamuna silmät ei ole vielä kunnolla auenneet kun auton puhelin
soi ensimmäisen kerran. Käyn viemässä yhden mummun linja-autolle ja
palaan takaisin sänkyyn viettämään laatuaikaa itseni (ja koirani)
kanssa. Autolle jälleen huuhtelu ennen työvuoron alkua ja suunta
kämpälle. Ilta alkaa ihan yhtä hiljaisena kuin eilinenkin. Kahvia
kuluu, nyt vain ei ole leipomuksia :) Yksi työkaveri tuo ulkotulen
pihalle, se näyttää lähinnä koomiselta vesisateessa loimutessaan.
Autoja on taas enemmän kuin tarpeeksi, pitävätkö firmat enää ollenkaan
pikkujouluja? Vai kuolevatko juopot sukupuuttoon? Haen illan
ensimmäiset asiakkaani pois baarista. Kaksi pariskuntaa, ensimmäinen
jää keskustan laidalle ja maksaa puolet lähtömaksusta + kilometrit
siihen saakka. Toisen pariskunnan rouva (tukevasti juovuksissa)
innostuu avautumaan: "Joo lähde vain
maksamatta. Ei tarvi maksaa, kyllä me maksetaan kaikki. Miten
taksikuskikin voi päästää tuollaisen ihan läpi käsien, jättää kaiken
toisten maksettavaksi. Kyllä huonoja kuskeja nykyään." Käännyn takapenkkiä kohti ja kysyn: "Anteeksi, nyt en ymmärrä? Tämä ensimmäinen asiakas maksoi oman osuutensa, noin puolet mittarihinnasta tähän saakka." Nainen vielä jatkaa: "No hyvä, minä jo ajattelin että sinä annat sen lähteä maksamatta kun tunnet sen, kun ei teistä ikinä tiedä.." Kiva, kiitos.
Seuraava asiakas, keski-ikäinen miesa kysyy autoon istuttuaan: "Onko sulla edes ikää??"
Ei tokikaan, ei kai tätä kortilla (eikä varsinkaan iällä!) ajeta,
tottahan tänne voidaan ottaa rattiin kuka vain.. Huokaus. Hiljaiselo
jatkuu. Ensimmäisen baarin sulkiessa ovensa tilanne kuitenkin
äkkiarvaamatta leviää käsiin. Päivystäjä soittaa vartin välein ja
tarjoaa aina kahta kyytiä kerrallaan - keskimäärin siis kolme kyytiä
jonossa. Yhdessä osoitteessa on jo auto käynyt, mutta ketään ei ole
tullut - ja sitten on soitettu uudestaan että miksi taksi ei tule...
Minä tööttäilen pihassa mutta edelleenkään ei reaktiota. Pian pihaan
ajaa auto, talon isäntä ja emäntä (kuskiksi herätetty) olivat jo
vieneet kaverin kotiin!! Kiroan itsekseni, mutta asiakas alkaakin
kaivaa lompakkoa esiin ja pahoittelee kovasti turhaa käyntiä. Saan
lähtömaksun + odotusajan ja toivotan iloisena hyvää yötä :) Seuraavassa
osoitteessa käykin sitten huonommin: talo on pimeä ja ketään ei näy.
Hienoa. Onneksi osoite oli matkan varrella edellisestä osoitteesta
keskustaa kohti tullessani, joten en hukkaa montaa minuuttia vaan
suuntaan seuraavaan kyytiin. Kaksi tuntia ajetaan tuli hännän alla,
vihdoin valomerkin aikaan pääsen paikallisen ravintolan eteen valmiina
kuuntelemaan asiakkaiden valitusta siitä, miksi takseja ei ole.
Hämmästys on suuri: kukaan ei tarvitse (vielä) taksia!
Heitän muutaman pikkukyydin kylällä, ja sitten autoon istuu pari nuorta
jätkää. Osoite on noin 30km keskustan ulkopuolella, ja kellokin on jo
sen verran että taitaa olla illan viimeinen kyyti. Matkaamme
määränpäätä kohti vitsaillen ja naureskellen, puoli tuntia kuluu
nopsasti ja pojat jättävät tippiä melkein vitosen! Hyvillä mielillä
kääntelen takaisin keskustaan, käyn tarkistamassa että baari on tyhjä
ja suuntaan sitten kotiin, samaan aikaan aamupostin kanssa..
sunnuntai, 9. joulukuu 2007
Kommentit